Minulta kysytään säännöllisesti: Mitä on klassinen laulaminen?
Kysymys voi olla yllättävä, jos on tottunut kuulemaan klassista musiikkia. Olen kuitenkin huomannut, etteivät useimmat ihmiset enää kuule elämässään tai tunnista klassista laulumusiikkia. Tästä syystä päätin kirjoittaa artikkelin klassisen laulumusiikin ja laulutekniikan pääpiirteistä.
Aloitin itse laulutekniikan opiskelun 1990-luvulla. Silloin suurin osa laulunopetuksesta keskittyi klassiseen laulutekniikkaan. Teini-ikäisenä en osannut edes ajatella, että muunlaista laulamista voisi harjoitella laulutunneilla. Puhekielessä koulutettu laulaja tarkoitti aina klassista laulajaa. Vapaa-aikanani toki lauloin monen eri tyylilajin musiikkia ja olin solistina erilaisissa yhtyeissä.
Nykyisin suurin osa omasta asiakaskunnastani laulaa muuta kuin klassista musiikkia. Myös laulutiede ja laulupedagogiikka ovat kehittyneet entistä monipuolisemmaksi. Kaikenlaisia laulutyylejä voi oppia laulamaan kestävällä tavalla ja eri laulutyylejä voi opiskella myös ammattiopinnoissa.
Klassinen laulutekniikka tai laulumusiikki eivät ole yksi yhtenäinen tyyli vaan satojen vuosien aikana kehittynyt ja aikojen saatossa muuttunut ilmiö. Siispä tämäkin artikkeli kuvaa aihetta suurpiirteisesti.

Länsimainen taidemusiikki
Klassisella musiikilla viitataan puhekielessä länsimaiseen taidemusiikkiin. Termi on syntynyt aikanaan erotukseksi viihde- ja kansanmusiikille. Taidemusiikki kattaa vuosisatojen ajanjakson ja monia eri tyylejä. Termi kalskahtaa vanhahtavalta, koska nykyisin taiteena voidaan pitää kaikkien tyylilajien musiikkia.
Taidemusiikkiin kuuluva laulumusiikki voidaan jakaa esimerkiksi seuraavien määritelmien mukaan:
Sävellysaika: keskiaika, renessanssi, barokki, klassismi, romantiikka, uusi musiikki
Sisältö: maallista tai uskonnollista
Säestys: sinfoniaorkesteri, pienempi kokoonpano eli kamariorkesteri tai yksi säestyssoitin
Esiintyminen: näytelmä (ooppera) tai konsertti
Laulajien määrä: yksinlaulaja, lauluyhtye tai kuoro
Säveltäjän kansalaisuus/kielialue tai esityskieli: Esimerkiksi saksa, italia, ranska, englanti, latina
Taidemusiikin ja populaarimusiikin raja on aina ollut häilyvä. Voidaan ajatella, että esimerkiksi Mozartin aariat 1700-luvulla tai Oskar Merikannon yksinlaulut Suomessa 1900-luvun vaihteessa ovat olleet aikansa populaarimusiikkia.
Klassisen laulutyylin historiaa
Nykyisen klassisen laulamisen tyyli alkoi kehittyä keskiajan ja renessanssin aikana, kun yhteis- ja kuorolaulusta alettiin siirtyä yksinlauluun. Sävellyksissä käytetty ääniala laajeni. Taituruutta ja solisteja alettiin ihannoida.
1600- ja 1700-luvuilla oli tyypillistä, että korkeita äänityyppejä edustivat kastraattilaulajat eli aikuiset miehet, joilla oli pojan ääni. Kastroinnin kieltämisen jälkeen tämän äänityypin ovat korvanneet naisäänet ja kontratenoriäänet.
Vähitellen orkesterin koko kasvoi. Tästä syystä renessanssimusiikkia oli mahdollista laulaa keveämmällä ja hiljaisemmalla äänellä kuin 1800-luvun oopperoita, joissa solistin tuli laulaa metallisen voimakkaallakin äänellä, jotta ääni kuului suuren orkesterin yli ilman äänenvahvistusta.
Edelleen klassista laulumusiikkia harjoitellaan laulamaan ilman mikrofonia. Äänentoistoa voidaan käyttää tarpeen mukaan, jos konsertti järjestetään esimerkiksi ulkona tai jäähallissa. Mikrofoni asetaan tyypillisesti melko kauas laulajasta, koska lauluääni on jo valmiiksi voimakas.
Klassisen laulun tekniikka ja ääni-ihanne on kehittynyt tarpeesta laulaa laajalla äänialueella, pitkiä aikoja, ilman mikrofonia kestävällä tavalla niin, että ihmiset pitävät ääntä miellyttävänä. Klassinen laulutekniikka ei siis ole ainoa oikea tapa laulaa, vaan pitkän historian tulos.
Nykyisinkään kaikkea klassista musiikkia ei lauleta samalla tyylillä, vaan laulutyyli riippuu aikakaudesta, kokoonpanosta, teoksen ominaispiirteistä ja laulajasta.
Klassisen laulutekniikan yleispiirteet
Yksi ääni
Tavoitteena on tekniikka, jolla pystyy laulamaan mahdollisimman laajan äänialan eli matalalta korkealle ketterästi ja kestävästi niin, että ääni pysyy mahdollisimman tasalaatuisena.
Sitoen
Usein miten laulajan tavoite on laulaa melodiat sitoen (legato) kuitenkin niin, että tekstistä saa selvää.
Chiaroscuro
Tavoitteena on samaan aikaan kirkas ja tumma tasapainoinen ääni. Kirkas sointi äänessä saa äänen kantamaan kauas ja tumma äänenväri tuo ääneen pehmeyttä ja pyöreyttä.
Mitä on klassinen laulu
Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Laulumusiikkitraditio elää ajassa. Musiikkityylien rajat hämärtyvät ja tyylit sekoittuvat. Kannattaa siis tutustua eri aikakausiin, säveltäjiin, teoksiin ja esittäjiin. Voit pohtia, miksi teos on esitetty juuri kyseisellä tavalla.
Olet tervetullut myös itse kokeilemaan klassista laulutyyliä laulutunneilleni. Useat asiakkaani ovat laulaneet klassista musiikkia myös muiden musiikkityylien ohessa.
Esimerkkejä
Tähän olen koonnut muutamia esimerkkejä tunnetuista yksinlauluista ja oppera-aarioista.
- 1600-luvun yksinlaulu (Dowland)
- 1700-luvun alun ooppera-aaria (Händel)
- 1700-luvun lopun ooppera-aaria (Mozart)
- 1800-luvun yksinlaulu (Schubert)
- 1800-luvun lopun italialainen oppera-aaria (Puccini)
- 1800-luvun ranskalainen ooppera (Bizet)
- 1800-luvun saksalainen ooppera (Wagner)
- 1800-luvun lopun suomalainen yksinlaulu (Kuula)
- 1950-luvun ooppera-aaria (Floyd)