Ihmisääni on maailman monipuolisin instrumentti, jolla voidaan matkia lähes kaikkia maailman ääniä. Jokainen meistä voi esimerkiksi kuiskata, suhista, puhista, nauraa, nyyhkyttää, uikuttaa, huutaa, puhua lempeästi tai tylysti. Mikään näistä äänistä ei ole väärä. Kaikki äänesi ovat juuri sinun ääniäsi. Miksi sitten toiset äänet tuntuvat vääriltä?
Äänellä viestitään
Elämän alussa äänellä ilmaistaan alkukantaisia tarpeita. Vauva ei osaa puhua, vaan pyrkii pysymään hengissä ilmoittamalla esimerkiksi hädästä itkemällä. Vauva ei kontrolloi ääntään tai välitä, mitä muut ajattelevat äänestä.
Kun lapsi opettelee kommunikoimaan, hän kokeilee ääntään. Hän päästää kaikenlaisia ääniä ilmoille ilman kritiikkiä: kiljahduksia, itkuja, pärinää, suhinaa, örinää, murinaa, lallatusta. Perhe ja muu ympäristö kertovat, millaista ääntä pidetään sopivana. Lapsi oppii vähitellen omassa kasvuympäristössään äänenkäytön normit. Ääntä ruvetaan rajoittamaan.
Lapsi oppii puheen matkimalla. Samalla hän matkii vanhempiensa äänenkäyttötapaa. Jos lasta ohjataan hillittyyn äänenkäyttöön ääniala supistuu. Korkeiden äänten käyttö vähenee ja lapsi unohtaa, miten korkeita ääniä tuotetaan.
Äidinkielellä on suuri merkitys äänenlaatuun. Suomenkielessä lauseen melodia on tasainen ja laskee loppua kohti. Vokaaleita on paljon, mutta ne äännetään suun takaosassa ja äänestä tulee tumma ja pehmeä. Suomalaiset puhuvat usein matalalta korkeudelta.
Eri kulttuureissa äänenkäyttö voi olla hyvin erilaista. Suomessa puhutaan hillitysti ja tasaisesti, kun Ruotsissa puhutaan eloisammin ja Etelä-Euroopassa jo kiihkeästi.
Käsitys kauniista äänestä on aika- ja kulttuurisidonnaista. Siksi on mahdotonta sanoa, mikä ääni on kaunis. Arviointi riippuu aina kuulijan taustasta eli mitä kuulija on oppinut pitämään kauniina.
Aikuisella on tarkka mielikuva omasta äänestään. Se on muodostunut kuuntelemalla ääntä, vertaamalla sitä muiden ääniin ja muilta saadun palautteen perusteella. Tumma, vaalea, kova, heikko, nariseva, matala, korkea, kaunis, ruma, kireä, heleä.
Ääntä käytetään vuosia samalla tavalla. Ei enää kokeilla uusia tapoja käyttää ääntä. Hävettää, jos ääni tekee jotakin hallitsematonta. Kun ääni laulaessa kuulostaa vieraalta, lopetetaan laulaminen. Ääni kuulostaa väärältä. Nolottaa.
Ääntä voi kehittää
Onneksi jokainen voi kehittää ääntään. Äänenkäyttö on lihastyötä, jonka voi oppia myös aikuisena. Tämä vaatii vanhoista mielikuvista irtipäästämistä. Tässä muutama ohje oman äänen etsimiseen:
- Kokeile ääntä ja kuuntele, minkälainen ääni syntyy. Ääntä harjoittaessa kannattaa suhtautua ääneen hyväksyvällä mielenkiinnolla. Ääntä ei kannata arvottaa hyväksi tai huonoksi, oikeaksi tai vääräksi. Kannattaa kokeilla, mitä kaikkia ihmeellisiä ääniä keho voi tuottaa. Lue lisää hyväksyvästä asenteesta laulamiseen.
- Kokeile mahdollisimman outoja ääniä. Kun tavoite on tuottaa outoja ja rumiakin ääniä, ei haittaa, vaikkei kuulosta ”kauniilta” tai ”hyvältä”.
- Seuraa, miltä ääni tuntuu ja miten keho liikkuu. Ääni tuotetaan kehon lihastyöllä. Voit vaikuttaa ääneen vain kehon toiminnalla.
- Kuuntele eri tyylien ja kulttuurien musiikkia. Huomaa, kuinka erilaisilla äänillä tunteita ilmaistaan. Kuuntele äänen laatua. Mielenkiintoinen ääni ei ole aina totutulla tavalla kaunis. Lue lisää laulamisen arvioinnista.
- Etsi hyvä ohjaaja. Ohjaaja kertoo, miten ääni syntyy ja miten erilaisia ääniä voi tuottaa. Ohjaaja osaa ohjata sinua myös suuntiin, joita et tiennyt olevan olemassakaan. Ohjaajalle kaikki äänet ovat tasa-arvoisia. Lue, miten ihmisääni syntyy.
Jokaisen ääni on oikea ja jokaisella on lupa käyttää omaa ääntään!
LUE LISÄÄ:
Puhuva ihminen. 2009. O. Aaltonen ym.(toim.) Otavan kirjapaino Oy, Keuruu.